Vuonna 2013 valitsin yhden nuken hiusväriksi harmaan, koska löysin lankavarastosta mielestäni todella kauniin värisävyn ja sopivan langan laadun. Lapseni sanoivat. "Et voi laittaa nukelle harmaata tukkaa! Siis et voi!" No siis miksi en voisi? Mielestäni langan väri oli todella kaunis ja se oli sopivan paksuista. Halusin käyttää sen. Nukelle löytyi mekkoa varten vanhaa Marimekon kangasta, josta olin joskus tehnyt lampunvarjostimen. Se sopi mielestäni oikein hyvin kokonaisuuteen.
Kun ilmoitin harmaatukkaisen nuken myyntiin, opiskeluaikainen ystäväni osti sen oitis. Tänä syksynä sama ystäväni varasi nopeasti itselleen myös ensimmäisen syyskuussa valmistuneen vaaleatukkaisen pörröpäisen nuken.
Pörröpää on menossa ystäväni yksivuotiaalle lapsenlapselle joululahjaksi. Kävimme asiasta sähköpostikeskustelua. Hän kuvasi näin kokemuksiaan ensimmäisestä nukesta: "Minulla on täällä jo se yksi "Kenian" nukke ja sen kankaiset mekko ja housut ovat riisuttavissa samoin kuin sen virkatut hattu ja reppu. Nämä Steiner-nuket ovat pienenkin lapsen käsissä turvallisia, sillä niissä on silmät ja suu ommeltuina eikä irtoilevia nappeja ole siis joutumasssa lapsen suuhun. Tältä nukelta eivät leikkijät ole osanneet riisua mekkoa, koska hamosen nepparit ovat vähän piilossa, mutta hattu ja reppu ovat leikin päätyttyä aina ties missä."
Edelleen hän kirjoitti:
"ihana nukke! Sillä on nyt uusina varusteina raikkaanväriset lakki ja reppu. Olen antanut nukelle jo nimen Anna. Se on kansainvälinen nimi ja myös toisen isoäitini nimi (Anna Maria). Huomenna on siis nuken nimipäivä! Tämän minulla olevan nuken pituus on myös 35 cm. Olkoon tämän nimi Maria toisen isoäitini mukaan. Kumpaakaan en ole nähnyt muuta kuin valokuvissa, niissä harvoissa joita tuolloin 1930-luvulla otettiin."
Vaatteita kankaasta
Suurimman osan nukenvaatteista olen kutonut (kuten meillä sanotaan) tai virkannut. Tänä syksynä olen taas hetken yrittänyt tehdä vaatteita myös kankaasta, koska koin, että joissakin tapauksissa nukella pitäisi olla paita. Käytännössä tekeminen oli hankalaa, koska jotta vaatteen voisi pukea nukelle, pääaukon pitäisi olla suuri ja usein se edellyttäisi nappeja tai neppareita paitaan. Niiden ompeleminen olisi työlästä ja lisäksi napit/nepit ovat ongelmallisia, jos leikkijä on pieni, kuten ystäväni yllä kirjoitti.
Sain siis kankaasta ompelukoneella aikaan ainoastaan housuja ja yksinkertaisia mekkoja, joissa yhden vyötärörypytyksen avulla mekkoon muodostuu ikään kuin yläosa. Helpotti, kun päätin luopua kokonaan paitojen tekemisestä. Yhden keskeneräisen heitin jopa roskikseen.
Lisäksi ompelin käsin huovasta takkeja ja housuja. Se on helppoa ja kivaa työtä.
Uudet nuket, uudet kodit
Tänä syksynä olen tehnyt siis kaksi uutta nukkea. Näistä oikeanpuoleisen nuken osti opiskelukaverini, vasemmanpuoleisen taas osti uusi "koronaystäväni". Molemmat nuket menvät siis pienelle lapsenlapselle joululahjaksi. Vasemmanpuoleisella nukella on yllä mainitsemani yksinkertanen mekko, jossa kuminauhan avulla mekkoon muodostuu myös yläosa.
Minun ihanat nukkelapseni siellä!
VastaaPoista