Ensinukke

Kesän alussa mieshenkilö kysyi viestissä, teenkö vauvalle ns. ensinukkeja. Hänellä oli kuulemma ollut vaikeuksia löytää nukentekijää. Kysyjälle oli tärkeää, että nukella on huppu päässä, ei siis hiuksia ja lisäksi pienet silmät ja suu. Pienet siksi, että lapsi itse voi leikeissä kuvitella nuken tunnetilan tilanteen mukaisesti. Nikottelin hetken, ja kerroin, etten ole koskaan tehnyt niitä, mutta tiesin kyllä, mistä nukesta on kyse. Lupasin kokeilla, onnistuuko. Aikaa oli kuitenkin paljon, vajaa kolme kuuta.

Joustosamettia

Kuten yleensä, nuken tekoon pystyin keskittymään vasta elokuussa lähes viimetipassa. Sain Ruskeasuon marttoja mukaan yhteiseen opiskeluiltaan, myös meidän vakituinen käsityöryhmässä  käynyt somaliäiti halusi tehdä nuken nuorimmaiselleen, puolivuotiaalle lapselle. Kaavan ja ohjeet löysin Karin Neuschützin kirjoittamasta kirjasta Waldorfdockor. Ensinukke tehdään yleensä joustosametista, mitä ei löytynyt omista kangasvalikoimistani. Tuskin edes kunnolla ymmärsin, minkälaista kangasta se on. Onneksi martat tietävät ja porukassa olikin yksi, jonka varastoista löytyi sopivaa kangasta. Aloitimme nukenteon opiskelun kuitenkin tavallisella kuviollisella trikoolla.

Alpakan villaa

Ensinukke kuuluu idealtaan Steiner -nukkeihin, jotka täytetään aina aidolla lampaanvillalla. Villa on nukentekijälle kallein tuotantokustannus. Viime talvena tein nukkea Tallinnan laivalla, jolloin asiasta kiinnotuivat lähellä istuvat kaksi naista. He kertoivat, että ovat alpakan kasvattajia ja kerinnän yhteydessä osa villasta on niin lyhyttäsäikeistä, että sitä ei voi käyttää langantuotantoon. Haluasitko sen, toinen heistä kysyi? Vaihdoimme yhteystietoja ja suureksi ilokseni toukuussa tuli soitto, että nyt sitä villaa olisi saatavilla. "Sopiiko, että tuomme sen huomenna?" Sain Koiramäen kartanosta useita säkkejä eriväristä villaa, jonka pesin ja joka on aivan erinomaista nukentekomateriaalia.

Nuken kaavat ja teko-ohje

Nuken kaava

Toinen vaihtoehto on tehdä nukke ilman jalkoja.

Kuvassa on somaliäidin tekemä nukke.

Harjoittelun jälkeen uskalsin yrittää nukentekoa oikeasta joustosametista. Kävin vielä uudelleen asiakkaan kanssa keskustelun nuken koosta. Taas hän muistutti silmien koosta, se oli tärkeämpi asia kuin nuken koko. Lähetin hänelle matkan varrella kuvan nuken valmistumisesta ja päästiin hyvään lopputulokseen vaikka nukesta tulikin vähän suurempi kuin oli suunniteltu. Kokeilin  molempia kaavoja.

Tuotto Keniaan

Aiemmin kaikki tuotto tekemistäni Steiner -nukeista on mennyt Suomi-Kenia Seuran toiminnan tukemiseen. Seura on jo vuosia ollut kiinnostunut kirjastojen kehittymisestä sekä koululaitoksesta Keniassa. Suomi-Kenia Seura on löytänyt hienon yhteistyökumppanin kehitysyhteistyöjärjestö Seed ry:n, jonka kautta olemme tukemassa kahta hanketta. Suurempi on Kenian länsiossa Yalassa sijaitsevan Furaha Seed Academy -koulun kirjastohankeen loppuun saattaminen ja toinen pienmpi on tehdä mahdolliseksi koulun entisen oppilaan Maureen Kisakwan korkeakouluopinnot, jotka käsittävät kalatalousalaa ja yrittäjyyttä. Kun nuken ostaja kuuli tämän, antoi hän nukkea hakiessaan  myös hieman ylimääräistä Maureenin opintoja varten. Sain myöhemmin ostajalta viestin, että nukke on menossa hänen kummilapsensa lapselle Lundiin. Lähetin kiitokseksi hänelle linkkinä oleva Maureenin videon, jolloin vastauksena tuli ilahduttava "Käck tjej fint hon får chansen!"

Linkit:

Alpakat
https://www.koiramaenkartano.fi/1

Kirjastohanke
https://kirjastokeniassa.blogspot.com/, tukitili Seed ry IBAN FI 82 5789 0620 0203 68, viite 1520

Maureen Kisakwan tulevaisuuden unelmat, tukitili Seed ry IBAN FI 82 5789 0620 0203 68, viite 1669

Ensimmäisiä Steiner -nukkeja vuosien takaa

Vuonna 2011 Espoon Steiner-koulun kurssilla aloitin Steiner -nukkejen teon enemmän tosissani. Ensimmäiset nuket luonnollisesti tein perheen lapsille. Ne ovat tässä yllä, F ja A. Työttö jäi Suomeen ja poika meni Italiaan. Vuosien varrella nukenteko on jämäköitynyt niin, että nämä nuket tuntuisivat tällä hetkellä aivan liian veltoilta.

Ensimmäiset myydyt nuket ovat tässä. Ne osti kahden tytön äiti tyttärilleen, josta toisen nuken nimen muistan. Se on Helmi ja Helmistä tulee tiedenainen.  Toivomuksena oli, että nuket olisivat vähän eri mittaisia ja toisella olisi lyhyt ja toisella pitkä tukka. Toinen tyttö sai myöhemmin vielä mustatukkaisen kaverin, sillä nukeilla oli leikitty todella paljon.

Sisaruksille lahjaksi tehdyt nuket.

Ja letit takaapäin. Nimitän tätä hiustyyliä pottapääksi.

         

 Pottapään letit kasvojen puolelta.

Pörröpäällä silmät ja suu on vielä kuvaushetkellä merkitty nuppineuloilla.

Esittelen tulevissa blogiteksteissä erilaisia hiustyylejä ja malleja avuksi niille, jotka pohtivat Steiner -nuken hankkimista lähipiirinsä lapselle/lapsille. Hiusten tekeminen on vaikein ja työläin osa nukentekoa. Pikkuhiljaa vuosien varrella erityisesti tilaajien toivomukset ovat antaneet mahdollisuuksia kehitellä erilaisia kampauksia nukeille.

Yllä oleva pörröpää ja pottapää ovat ensimmäisiä kokeiluitani nukenteossa.

Blogin kirjoittamisessa taukoa ei kannata ihmetellä. Kaikkea suunniteltua ei aina saa toteutettua.  Olen kuitenkin vaihtelevalla intensiteetillä tehnyt nukkeja. Laskin, että nukkeja on valmiina noin 60, joista noin 20 on tehty lahjaksi lapsenlapsille ja ystävien lapsille ja muutama on kotona valmiina ja loput on myyty Suomi-Kenia Seuran työn hyväksi. Yleensä nukkeja tilataan jouluksi, mutta tällä hetkellä keskellä kesää tilauksessa on kolme nukkea ja neljäs vauvanukke, jonka tekemisen joudun vielä ennen kesän loppua opettelemaan.

Steiner -nukkeja joululahjoiksi

Vajaa vuosi sitten aloitin blogin kirjoittamisen Steiner -nukeista, mutta elämän muut kiireet veivät mukanaan niin, että blogitekstejä ehti silloin syntyä vain kolme. Nyt yritän palata asiaan.

Olin syksyllä 2015 myymässä Steiner -nukkeja sekä SuuressaSnadissa Vantaan Areena -hallissa, Nukkeyhdistyksen nukke- ja nallemarkkinoilla Vanhalla Ylioppilastalolla sekä Steinerkoulun myyjäisissä Helsingin Ruskeasuolla sekä kesällä siivouspäivinä Espoossa Suomenojan kierrätyskeskuksessa ja Fest Africa -tapahtumassa Tampereella. Nuken hinta on 46 euroa, joten sen puolesta nukke ei solahda kenen tahansa ostoskoriin. Jostain syystä Suuressa Snadissa juurikaan kukaan ei ollut kiinnostunut Steiner -nukesta eikä siellä kauppojakaan syntynyt. Nukke- ja nallemarkkinoilla ja Steinerkoulun myyjäisissä moni jäi kertomaan ihania tarinoita omasta tai lapsensa nukesta ja/tai nuken tekemisestä. Selvästi Steiner -nuken idea pitää jollain tavalla kokea ja sisäistää.

Koska nukke tehdään aina käsityönä usein värien puolesta omistajaansa muistuttaen, myyntipöydällä ei aina välttämättä ole juuri sellaista nukkea, jonka ostaja haluaisi ostaa. Niinpä sain markkinoilta kotiin myös muutamia tilaustöitä joululahjoiksi.

Syksyllä 2015 myynnissä olleita nukkeja

Ja muutamia joululahjaksi tehtyjä nukkeja.

 

Musta poikanukke Seinäjoelle

Sain viikko sitten Suomi-Kenia Seuran sähköpostiin kysymyksen, myykö yhdistys todella Steiner-nukkeja toimintansa tukemiseen. Kysymys suuresti ilahdutti mieltäni. Olen kerran myynyt samalla tavalla yhden nuken Saarijärvelle, silloin haluttiin vaaleahiuksinen tyttönukke. Tällä kerralla kysyjä toivoi saavansa mustan poikanuken parikymmentä vuotta sitten itse tekemälleen valkoiselle tyttönukelle kaveriksi. Molemmat olivat menossa joululahjaksi samaan perheeseen.

Hiusmateriaalin valinta

Nuken teossa hiukset ovat oleellisessa roolissa. Kierrätyslankavalikoimastani yritän etsiä sopivan väristä, paksuista ja muutenkin sopivanoloista lankaa tietynlaisen ulkonäön tuottamiseen. Tällä kerralla onnisti. Olin jostain saanut kerän outoa mustaa tavallaan lyhytkarvaista lankaa. joka mielestäni sopi erinomaisesti tyyliltään afrikkalaisen pojan hiuksiksi.

Miten Steiner-nukke tehdään?

Steiner-nuken valmistukseen käytetään luonnon materiaaleja, trikookangasta, rasvapestyä villaa, silkkiä, puuvillaa, pellavaa...

Materiaalit

Trikoo -kangas, saatavana eri värisenä, myy esim. Kirjokanta tai HobbyPoint
Rasvapesty villa, myy esim Kirjokanta
Rullalankaa, nuppi- ja silmäneuloja, myös tylppä kanavaneula
Ohutta villa/puuvilla/pellavalankaa
Kirjontalankoja
Kestävää paksua puuvillalankaa
Haavakäärettä, apteekit myyvät

Villa on nukenteon kallein komponentti työpanoksen ohella (jos sitä haluaa laskea). Olen käyttänyt pääasiassa Kirjokannasta saatavaa rasvapestyä villaa, mutta tänä syksynä sain lahjaksi vanhan futonin sisustan. Se on osoittautunut paremmaksi täyttömukavuuden kannalta, koska futonissa villa on muotoutunut levyiksi ja se on siten helppo kääriä jalkojen ja käsien muotoon. Päähän sen sijaan Kirjokannan villa on parempi.

Pää 

Nuken teko aloitetaan päästä. Ristikkäin asetetuista villasuikaleista muodostetaan pää, joka kuristetaan tiukasti kaulasta kiinni. Päälle vedetään harsokangas, jonka päälle luodaan vahvalla puuvilla/pellavalangalla pään muoto. Sen jälkeen pään päälle ommellaan tiukasti trikookangas.

Kaava

Pään koon mukaan tehdään nukelle kaava, jossa vartalo ja jalat ovat 1,5 kertaa pään pituisia, ja jalkaterä 2/3 pään pituudesta. Kättä varten on oma kaava.

Trikookankaat ovat paksuudeltaan ja rakenteeltaan erilaisa. Siksi samallakin kaavalla leikatusta nukesta saattaa tulla erikokoinen.

Ompelen kaikki saumat käsin. Käännän kankaan saumat sisäpuolelle ja täytän osat villalla niin, että sekä jalkoihin että käsiin muodostuu sopiva muoto. Villa on hyvä kiertää suoralle rullalle ettei jalkoihin, käsiin eikä vartaloon muodostu muhkuroita. Apuna villan työntämisessä käytän yleensä puista kauhanvartta.

Sen jälkeen pää pujotetaan kaula-aukosta sisälle ja suljetaan kaula-aukon ympäri pujotetulla langalla. Pää kiinnitetään vartaloon pienin näkymättömin pistoin. Samoin kädet. Viimeistelyssä muodostetaan jalkaterä ja erotetaan kämmen käsivarresta.

Hiukset

Hiukset voi tehdä monella eri tavalla. Itse ompelen jokaisen hiuksen kiinni nuken päähän niin, että se varmasti kestää leikkejä ja pesua. Yleensä ennen ompelun aloittamista hahmottelen yksinkertaisilla langoilla hiusten muodon. Nukelle voi tehdä sekä pitkiä että lyhyitä hiuksia, länsimaisia tai afrikkalaisia kampauksia. Paras lopputulos saadaan ohuella langalla. Hiusten teko tällä menetelmällä on nukenteon työläin osa, saattaa pahimmillaan vielä jopa kymmenen tuntia.

Miten hurahdin Steiner-nukkeihin

Nuorimmalla tyttärelläni oli lapsena Turun Steiner-koulun myyjäisistä ostettu rakas Steiner-nukke Rosa-Maija.  Nukke katosi, kun hän viisi vuotiaana muutti perheensä kanssa Helsinkiin. Jonkin aikaa sen jälkeen kävin kurssin, jossa tein uuden Rosa-Maijan kaltaisen nuken. Siitä siitä tuli vähän suurempi eikä se koskaan kelvannut samalla tavalla lempipehmoleluksi kuin vanha Rosa-Maija.

Uusi Rosa-Maija vuonna 2015, tehty 1990 -luvun alussa.

Kului parikymmentä vuotta, ennen kuin tein seuraavan Steiner-nuken. Tosin jo pitkään olin siitä haaveillut, kunnes erään tanssikaverin vinkin perusteella pääsin Espoon Steiner-kouluun vanhempien ryhmään palauttamaan mieleeni, miten nukenteko onnistuu.