Vuonna 2015 tein ruskeatukkaisen nuken, jolla oli tosi lyhyet hiukset varsinkin edestä, takaa katsoen nukke näytti mielestäni tosi mukavalta lyhyttukkaiselta tytöltä, tai miksei vaikka pojaltakin. Kävimme lasten leikkipaikalla ottamassa kuvia yhdessä muiden silloin valmistuneiden nukkejen kanssa
AIka kului eikä kukaan halunnut ostaa. Oli pakko keksiä nukelle jotain uutta. Niinpä päätin ehostaa tukkaa mohairlangalla niin, että nukke sai nutturat molempien korvien yläpuolelle.
Syksyllä 2020 edelleen ihmettelin, miksi kukaan ei halua nukkea. Ryhdistäydyin nuken markkinoinnissa. Kävimme kesällä porukalla mm. Mustikkamaalla ja Seurasaaressa ja otin kuvia jakaakseni tietoa, että täällä olisi yksi aivan ihana nukke. Itselleni oli vuosien varrella muodostunut vahva tunnesuhde nutturapään kanssa.
 |
| Mustikkamaalla |
Seurasaaressa
Lopulta kävi niin, että ystäväni tuli hakemaan kotoani lapsenlapselleen ostamaa nukkea, ja kuinkas ollakaan, nutturapäinen nukke sävähdytti. Muutaman päivän kuluttua hän soitti ja kysyi, voisiko ostaa sen, mutta vasta eilen Kappelin ravintolassa nutturapäänukke pääsi uuden omistajansa syliin. Nukke sai nimen Pössä-Kaisa, jonka merkitys nopeassa ravintolakeskustelussa ei ihan rekisteröitynyt aivoihini muuta kuin että nimi tulee Pohjanmaalta. Googlaamalla löytyi tieto, että pössä on lapualainen sana ja tarkoittaa takkuiset hiukset. Sieltä tulee myös käsite Pössä-Kaisa. Kylläpä sai nukke upean nimen. Olin tyytyväinen, sillä omasta mielestänikin hiukset ovat tosi hienot. Joskus vielä teen jollekin muullekin nukelle vastaavat.
Nukkejen tuotot käytetään kenialaisten koululaisten ja opiskelijoiden hyväksi joko Suomi-Kenia Seuran tai Seed ry:n kautta.
